Psykologinen egoismi

Egoismin muodot

Egoismi jaetaan aina psykologiseen ja eettiseen egoismiin sekä egoistiseen anarkismiin

Psykologinen egoismi tarkoittaa moraalifilosofista kantaa, jossa ihminen toimii joka tilanteessa itsekkäästi omaa etua tavoitellen. Psykologinen egoismi tarkoittaa, että oman edun tavoittelu motivoi aina eniten.

Eettinen egoismi perustuu sanaan ego, eli minä. Käytännössä omaa egoa, eli minuutta korostetaan tietoisesti, ja eettiseen egoismiin pohjautuvan näkökulman mukaan ihmisen pitää toimia aina oman edun mukaisesti.

Nykyään minäkuvaa voidaan kätevästi rakentaa vaikka esimerkiksi älypuhelimien avulla. Selfieiden ottaminen itsestä voi vahvistaa oman minäkuvan ihailua Eettinen egoismi ja pönkittämistä jopa narsismiin viitaten. Eettinen egoismi ei siis ota muita näkökantoja ollenkaan huomioon. Egoismin vastakohtana on altruismi, jossa toisen henkilön etu laitetaan aina oman edun edelle. Altruismi on siis pyyteetöntä ja epäitsekästä toimintaa.

Eettiseen egoismiin liitetään usein myös moraaliteoria, eli muita ihmisiä pitää kunnioittaa ja puhua aina totta, sillä se on oman edun mukaista, eli egoistista.

Toinen moraaliteoria, jonka mukaan yksilön pitäisi pyrkiä yhteiseen hyvään omien etujen kustannuksella, on näkökulmana altruistinen. Käytännössä kanta joka haluaa tehdä itsekkyydestä kaiken inhimillisen toiminnan pääperiaatteen kumoaa kaiken olemassaolevan moraalin.

Egoismi ja altruismi esiintyvät harvoin aivan puhtaina ja yleisesti sovitetaan yhteen yksilön etu ja yhteisön etu.

Egoistinen anarkismi oli tärkeänä filosofiana ja ohjenuorana saksalaisen Max Stirnerin elämässä. Egoistinen anarkismi tarkoittaa radikaalia anarkoindividualismin muotoa, joka vastustaa nationalismia, valtiota ja kapitalismia, mutta myös sosialismia, marxismia ja kaikkia yleisiä kommunismiin viittavia aatteita.

Egoistisessa anarkismissa siis moraali pyritään hylkäämään kokonaan ja kannattamaan subjektiivisuutta ja nominalismia. Nominalismi tunnetaan ontologisena kantana, josta on olemassa kaksi tunnettua versiota. Versioista ensimmäinen kieltää kaiken universaalien eli yleiskäsitteiden mahdollisen olemassaolon mielen ulkopuolella. Versioista toinen kieltää täysin kaiken sellaisten abstraktien olioiden olemassaolon, jotka eivät toimi aika-avaruudesta käsin. Subjektiivisuus tarkoittaa ihmisen omakohtaisesta tulkintaa tai käsitystä ja tavallisesti myös varsin puolueellista näkökulmaa juuri subjektin näkökulmaan viitaten.

Subjektiivisuus viittaa henkilön tekemiin omiin tulkintoihin ja kaikenlaisiin ainutlaatuisiin kokemuksiin, jotka ovat syntyneet hänen omassa ainutkertaisessa tietoisuudessaan. Kaikenlaiset oman tietoisuuden kokemukset ovat vain ne kokeneen henkilön saatavilla, kuten aistittu tuoksu, väri tai joku muu olennainen tärkeä havaittu seikka.