Category Archives: olotila3

Neuropsykologia

Neuropsykologia tunnetaan yhtenä psykologian erikoisalana, joka tutkii erityisesti aivojen ja aivotoiminnan vaikutusta yksilön käyttäytymiseen, kognitiiviseen suorituskykyyn ja vireystilaan. Neuropsykologian avulla tutkitaan muun muassa aivovaurioiden lisäksi MS-taudin, neurologisen ADHD:n ja Aspergerin oireyhtymän kaltaisten neuropsykiatristen oireyhtymien ja kroonisen väsymysoireyhtymän mahdollista yhteyttä yksilön käyttäytymiseen eri tilanteissa.

Neuropsykologia tutkii tarkasti myös ihmisen kognitiivista suorituskykyä ja oppimiskykyä mahdollisine häiriöineen, kuten matematiikan erityisvaikeutta, eli dyskalkyliaa sekä lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta, eli dysleksiaa. Neuropsykologian yksi suosittu tutkimuskohde on myös älyllinen kehitysvammaisuus, jossa aikuisen tai lapsen älyllinen suoriutuminen päivittäin on normaalia keskitasoa huomattavasti heikompaa.

Mikä on neuropsykologinen tutkimus?

Neuropsykologinen tutkimus on tarpeellinen esimerkissä monissa diagnostisissa selvittelyissä, kuten löytyykö yksilön oireiden ja kipujen taustalta psyykkinen tai fysiologinen vamma. Kyseistä tutkimusta käytetään myös jo diagnosoidun häiriön tai sairauden seurausten, toimintakykyisyyden ja erilaisten kuntoutustoimenpiteiden tarveharkinnan arvioinnissa.

Tutkimuksella kartoitetaan selkeitä kehityksellisiin kognitiivisiin häiriöihin liittyviä kognitiivisia muutoksia sekä neuropsykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin liittyvää oireilua, joka usein voi johtaa yksilön yleisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tutkimuksen avulla selvitetään kognitiivisen häiriön laatu ja sen aiheuttama vaikeusaste, oireiden päivittäinen vaikutus potilaan työ- ja toimintakykyyn sekä mahdollisten neuropatologisten löydösten ja erilaisten aivoston rakenteellisten häiriöiden välistä yhteyttä. Neuropsykologinen tutkimus pohjautuu yksilön haastatteluihin, tutkimustilanteessa tehtyihin havaintoihin ja neuropsykologisiin testeihin.

Minkälaisia ovat neuropsykologiset oireet?

Neuropsykologiset oireet ilmenevät esimerkiksi nopeana väsymisenä, vireyden säätelyn vaikeutena, lisääntyneenä yöunen ja päivälevon tarpeena, aivojen prosessoinnin hitautena, joka vaikuttaa laaja-alaisesti yksilön toimintakykyyn sekä aistiyliherkkyytenä. Neuropsykologisia oireita ovat myös muun muassa tavallista herkempi ajatustoimintojen väsyminen, uuden oppimisen vaikeudet sekä monet oppimisen, muistin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ongelmat. Neuropsykologinen univaje saattaa lisätä lapsilla haastavaa käytöstä ja ylivilkkautta. Neuropsykologiseen käytökseen liittyvät oireet saattavat olla synnynnäisiä tai johtua myöhemmn tulleesta sairaudesta tai tapaturmasta.

Mitä on neuropsykologinen kuntoutus?

Neuropsykologinen kuntoutus on tarkkaa puuhaa ja suunnitellaan aina yksilön koko oirekuvaan perustuen. Kyseinen kuntoutus saattaa siis vaihdella lyhyestä toimintaohjauksesta jopa moniin vuosiin. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa lähdetään aina asiakkaan tarpeista ja niiden hyväksi työskentelemisestä. Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoite on siis yksilön toimintakyvyn parantuminen, työkyvyn ylläpitäminen ja mahdollisen toimintakyvyn palauttaminen.

Psykologinen egoismi

Egoismin muodot

Egoismi jaetaan aina psykologiseen ja eettiseen egoismiin sekä egoistiseen anarkismiin

Psykologinen egoismi tarkoittaa moraalifilosofista kantaa, jossa ihminen toimii joka tilanteessa itsekkäästi omaa etua tavoitellen. Psykologinen egoismi tarkoittaa, että oman edun tavoittelu motivoi aina eniten.

Eettinen egoismi perustuu sanaan ego, eli minä. Käytännössä omaa egoa, eli minuutta korostetaan tietoisesti, ja eettiseen egoismiin pohjautuvan näkökulman mukaan ihmisen pitää toimia aina oman edun mukaisesti.

Nykyään minäkuvaa voidaan kätevästi rakentaa vaikka esimerkiksi älypuhelimien avulla. Selfieiden ottaminen itsestä voi vahvistaa oman minäkuvan ihailua Eettinen egoismi ja pönkittämistä jopa narsismiin viitaten. Eettinen egoismi ei siis ota muita näkökantoja ollenkaan huomioon. Egoismin vastakohtana on altruismi, jossa toisen henkilön etu laitetaan aina oman edun edelle. Altruismi on siis pyyteetöntä ja epäitsekästä toimintaa.

Eettiseen egoismiin liitetään usein myös moraaliteoria, eli muita ihmisiä pitää kunnioittaa ja puhua aina totta, sillä se on oman edun mukaista, eli egoistista.

Toinen moraaliteoria, jonka mukaan yksilön pitäisi pyrkiä yhteiseen hyvään omien etujen kustannuksella, on näkökulmana altruistinen. Käytännössä kanta joka haluaa tehdä itsekkyydestä kaiken inhimillisen toiminnan pääperiaatteen kumoaa kaiken olemassaolevan moraalin.

Egoismi ja altruismi esiintyvät harvoin aivan puhtaina ja yleisesti sovitetaan yhteen yksilön etu ja yhteisön etu.

Egoistinen anarkismi oli tärkeänä filosofiana ja ohjenuorana saksalaisen Max Stirnerin elämässä. Egoistinen anarkismi tarkoittaa radikaalia anarkoindividualismin muotoa, joka vastustaa nationalismia, valtiota ja kapitalismia, mutta myös sosialismia, marxismia ja kaikkia yleisiä kommunismiin viittavia aatteita.

Egoistisessa anarkismissa siis moraali pyritään hylkäämään kokonaan ja kannattamaan subjektiivisuutta ja nominalismia. Nominalismi tunnetaan ontologisena kantana, josta on olemassa kaksi tunnettua versiota. Versioista ensimmäinen kieltää kaiken universaalien eli yleiskäsitteiden mahdollisen olemassaolon mielen ulkopuolella. Versioista toinen kieltää täysin kaiken sellaisten abstraktien olioiden olemassaolon, jotka eivät toimi aika-avaruudesta käsin. Subjektiivisuus tarkoittaa ihmisen omakohtaisesta tulkintaa tai käsitystä ja tavallisesti myös varsin puolueellista näkökulmaa juuri subjektin näkökulmaan viitaten.

Subjektiivisuus viittaa henkilön tekemiin omiin tulkintoihin ja kaikenlaisiin ainutlaatuisiin kokemuksiin, jotka ovat syntyneet hänen omassa ainutkertaisessa tietoisuudessaan. Kaikenlaiset oman tietoisuuden kokemukset ovat vain ne kokeneen henkilön saatavilla, kuten aistittu tuoksu, väri tai joku muu olennainen tärkeä havaittu seikka.

Koulupsykologi

Minkälainen on koulupsykologin toimenkuva?

Koulupsykologi palvelee oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.

Huomattava osa koulupsykologeista työskentelee peruskoulun ala-asteella, eli 7-12 -vuotiaiden lasten parissa. Joillakin ylä-asteilla ja lukioissa on myösn koulupsykologeja, jotka työskentelevät 13-19 -vuotiaiden nuorten keskuudessa. Jokainen laillistettu psykologi voi toimia koulupsykologina, sillä Suomessa ei voi erikoistua suoraan koulupsykologiksi, kuten esimerkiksi Sveitsissä. Koulupsykologit työskentelevät terveydenhuollon alaisina Koulupsykologi työntekijöinä, ja heille on tarjolla monenlaista täydennyskoulutusta. Psykologeja koskevat samat säädökset kuin kaikkia muita terveydenhuollon työntekijöitä. Koulupsykologin vastaanottohuone sijaitsee yleensä koulun tiloissa tai muun muassa virastotalossa tai terveyskeskuksessa.

Koulupsykologin keskeisiin työtehtäviin kuuluu oppilaan vahvuuksien ja oppimisvaikeuksien arviointi, tunne-elämään kuuluvat arvioinnit, suositukset käytettävistä opetusmuodoista ja tarvittavien jatkohoitosuositusten tekeminen. Koulupsykologi työskentelee myös oppilashuoltotiimeissä, konsultoi opettajia ja kouluavustajia sekä ottaa osaa kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin koulussa, kuten esimerkiksi oppilaan kehityksen kannalta tärkeisiin teemapäiviin ja mahdolliseen kriisityöhön.

Koulupsykologi osallistuu toisinaan myös luokkatyöskentelyyn sekä erilaisten oppilasryhmien kanssa työskentelyyn. Työtehtävien kirjo on mielenkiintoinen, sillä koulupsykologien tärkeisiin yhteistyökumppaneihin kuuluvat opettajat, erityisopettajat, oppilaiden perheet, terveydenhoitajat, sosiaalitoimen edustajat, koulu- ja sivistystoimen johtajat, muut kunnan psykologit ja perheneuvola. Muilla kunnan psykologeilla tarkoitetaan esimerkiksi lastenpsykiatrisen poliklinikan psykologeja ja terveyskeskuspsykologia.

Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki säätelee koulupsykologin toimintaa

Koulupsykologi tekee säännöllistä yhteistyötä kodin, koulun ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Koulupsykologi keskustelee myös oppilaan kanssa kahden kesken silloin, kun siihen on akuuttia tarvetta. Koulupsykologi toimii myös tärkeänä psykologian asiantuntijana osana oppilaitosten oppilashuoltotyöryhmiä.

Koulupsykologi tutkii ja käsittelee erityisesti oppilaan ja koulunkäynnin välillä esiintyviä erilaisia ongelmia, haastatteluiden, kyselylomakkeiden, tuntitilanteen seurannan, erilaisten testien ja tutkimustilanteen havainnoinnin avulla. Psykologi valitsee käytettävän menetelmän aina tilanteen mukaan.

Koulupsykologin käyttämät menetelmät ovat aina tarkoin tutkittuja ja vain psykologien käyttöön tarkoitettuja havainnollistamis- ja työskentelymenetelmiä. Käytännössä koulupsykologi arvioi oppilaan yleisiä päättelyyn ja tiedonkäsittelyyn liittyviä taitoja, jotka saattavat vaikuttaa oppimiseen ja sitä kautta opiskelun mielekkyyteen sekä oppimistuloksiin.

Koulupsykologi työskentelee opettajan apuna ja tukena sekä läheisessä yhteistyössä oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa. Koulupsykologin työhön kuuluu aina vaitiolovelvollisuus, joka koskee kaikkia esiin tulevia asioita oppilaan kannalta.