Category Archives: olotila1

Psygologian erilaiset suuntaukset

Mistä psykologian saralla kohistaan juuri nyt? Lue artikkelimme ja ota selvää! Esittelemme tässä artikkelissa psykologian kuumimmat suuntaukset.

Psykoanalyysi

Psykoanalyysin on kehittänyt kuuluisa wieniläinen neurologi Sigmund Freud 1900-luvun alkuvuosina. Psykoanalyysin perustana toimii nykyään yleisesti tunnettu persoonallisuusteoria, psykoanalyysi, jonka tehtävänä on tarkastella yksilön tiedostamattomia, eli ei-tietoisia psyykkisiä prosesseja, jotka pitävät lapsuuden koettujen vuorovaikutusten merkitystä ihmisen kehitykselle tärkeänä. Psykoanalyysi tarkoittaa yleisesti myös psykoanalyyttista psykoterapiaa. Psykoanalyysissa terapeutti voi tuoda esiin potilaan neuroottisten oireiden taustalla piilevät sielulliset konfliktit, joiden avulla potilas vapautuu kätevästi ahdistuksestaan ja estoistaan. Potilaan sielulliset konfliktit paljastuvat helposti tulkitsemalla muun muassa potilaan mielleyhtymiä ja unia. Yleisesti huomio voidaan kiinnittää kuitenkin yksilön oireisiin, kuten lihasjännityksiin ja potilaalle ominaiseen käyttäytymiseen jokapäiväisessä elämässä.

Fenomenologinen psykologia

Tämä psykologian osa-alue tarkastelee yksilön subjektiivista ja välittömän tuntuista kokemusta maailmankaikkeudesta yksilön näkökannalta katsottuna. Fenomenologia on aina korostanut oppisuuntaa, jossa ihmisen liikkeiden, raajojen mittasuhteiden, eleiden, ulkonäön ja vartalon muodon uskottiin kertovan yksilön luonteenpiirteistä.

Humanistinen psykologia

Humanistinen psykologia katsoo yksilöä kokonaisuutena, samoin myös siis yksilön luonnetta, käyttäytymistä ja sairauksia, kuten esimerkiksi mahdollisia henkisiä sairauksia. Humanistisen psykologian perimmäinen arvo korostaa aina yksilön ainutkertaisuutta, hänen arvostamistaan ja merkitystään maailmankaikkeudessa. Olennaista ei ole yksilön käyttäytymisen kontrolloiminen ja ennustaminen, vaan yksilön käyttäytymismallin ymmärtäminen.

Humanistinen psykologia näkee yksilön omaan elämäänsä ja itseensä luottavana subjektina. Humanistisen psykologian ihmiskäsitys on siis positiivinen. Humanistinen psykologia panostaa aina yksilön nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Kulttuurihistoriallinen psykologia

kulttuurihistoriallinen psykologia tarkastelee ihmisen kehitystä historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuvana ilmiönä. Kulttuurihistoriallisessa psykologiassa erityisen historian kohde on ihmisen älyllisen toiminnan avulla rakennetut kulttuuriset välineet ja työkalut, kuten symbolit, merkit ja kieli sekä henkisen toiminnan välittynyt luonne.

Behaviorismi

Behaviorismi perustuu näkemykseen, jonka mukaan ihminen on biologinen ärsykkeisiin reagoiva olento. Behaviorismin mukaan ihmisen käyttäytyminen on opittua, minkä vuoksi oppimisen psykologia on keskeinen tutkimuskohde. Behaviorismi olettaa, että jokin ärsyke aiheuttaa aina ihmiselle tietyn reaktion ja elimistö reagoi ärsykkeen havaitessaan. Neurofysiologisilla ja perinnöllisillä tekijöillä ei ole merkitystä behaviorismia mukailevassa käyttäytymismallissa. Behaviorismi on vaikuttanut todella ratkaisevasti monien oppimisteorioiden syntyyn sekä lisännyt ja parantanut useiden tiedollisten prosessien ymmärtämistä, kuten kielen, ajattelun, muistin ja oppimisen tutkimista.

Nuorten mielenterveyspalvelut

Lapsen ja nuoren kehitys

Nuoruuteen kuuluvat olennaisesti fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kasvu sekä kehitys. Nuori kokee usein myös muutoksia vanhempiin, ystäväpiiriin, omaan persoonaan ja omaan seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Erilaiset kasvun ja tunne-elämän muutokset omassa itsessä voivat toisinaan hämmentää kasvavaa nuorta.

Nuoruusikä jaetaan tavallisesti kolmeen kehitysvaiheeseen, joilla kaikilla on omat tietyt kehitykseen kuuluvat ominaispiirteet.

1. varhaisnuoruus 12–14 vuotta

2. keskinuoruus 15–17 vuotta

3. myöhäisnuoruus 18–22 vuotta

Nuoren kehityksen katsotaan alkavan fyysisestä puberteetti-iästä, jolloin Nuorten mielenterveys varhaisnuoruutta pidetään erilaisten fyysisten muutosten vuoksi kehityksen kuohuvimpana vaiheena. Puberteettia luonnehditaan usein käytöksen, ihmissuhteiden ja tunteiden, joskus huomattavinakin vaihteluina.

Keskinuoruudessa tunnekuohut henkilöstä ja hänen elämäntilanteestaan riippuen, yleensä hellittävät ja tasaantuvat. Kasvuun liittyvä aikataulu vaihtelee luonnollisesti eri yksilöiden välillä, esimerkiksi toisilla ammattihaaveet ovat selkeästi esillä ja toisilla oman toive-ammatin löytäminen ei ole vielä selvillä. Myöhäisnuoruudessa luonteenpiirteet ja käytös vakiintuvat sekä yhteiskunnallisten asioiden merkitys omassa elämässä korostuu. Aivojen kehitys on voimakasta koko nuoruusiän ja ovat

tavallista herkemmät monien ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden haitallisille vaikutuksille, joista yleisinä esimerkkeinä ovat tupakka ja erilaiset päihteet

Nuoren kehitys on aina yksilöllistä, eli joillakin yksilöillä murrosiän kuohuntavaihe näkyy tarkkaan, kun taas toisilla yksilöillä mielen kuohuntaa ja vaihtelua ei huomaa juuri lainkaan.

Nuorten mielenterveyshäiriöt ovat voimakkaasti lisääntyneet

Nykyään erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat viime vuosina monin paikoin yleistyneet. Monien erilaisten tutkimusten perusteella noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii mielenterveyden häiriötiloista. Häiriöitä voi olla yksi tai

niitä voi esiintyä useampia samanaikaisesti. Koulunkäynnin sujuminen ja hyvät ihmissuhteet kotona ja koulumaailmassa pitävät myös mielen virkeänä. Vakavien mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen ajoissa on nuorelle ja hänen lähipiirilleen tärkeää, jotta monilta mahdollisilta ongelmilta vältytään tulevaisuudessa.

1. Nuorten ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt

2. Nuorten masennusoireilu ja masennustilat

3. Erilaiset syömishäiriöt

4. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)

5. Käyttäytymiseen liittyvät häiriöt kotona, vapaa-aikana ja koulussa

6. Päihteiden käyttö ja päihdehäiriöt

7. Psykoosit

Itsetuhoisuus on viime vuosina ollut nuorilla yksi lisääntyvä mielenterveydellinen ongelma. Itsetuhoiseen käyttäytymiseen liittyvät kaikki sellaiset ajatukset ja teot, jotka uhkaavat henkeä ja terveyttä.

Itsetuhoiseen käyttäytymiseen kuuluvat itsemurhayritykset,

itsemurha-ajatukset epäsuoraa itsetuhoisuus, eli tarpeettomien riskien ottaminen ja esimerkiksi viiltely.

Uhkapelaaminen ja henkiset näkökohdat

Mitä on henkisyys?

Henkisyys määritellään portaattomalla asteikolla olevaksi tietoisuudeksi, jota voi kutsua suoraksi linjaksi absoluuttisen totuuden ymmärtämiseen.

Henkisyys siis määrittelee persoonan nykyisen tietoisuustason hänen pyrkiessään tietoisuuden saavuttamiseen.

Onko uhkapelaaminen sallittua henkisiä asioita pohtiville?

Voiko siis henkinen ihminen osallistua rahapelaamiseen, jossa henkisyys käytännön tasolla punnitaan?

Voiko henkinen ihminen laittaa rahaa sellaiseen, josta ei koskaan tiedä saako sitä takaisin? Kysymys on siis uhkapelaamisesta. Toisaalta, henkinen ihminen tuhlaa myös muutakin kuin rahaa, mutta hän tuhlaa sitä hyödylliseen tarkoitukseen. Henkinen ihminen tuhlaa energiaa, lähimmäisenrakkautta, ymmärrystä ja kaikkea toisten ihmisten auttamiseen kuuluvia tekoja. Henkinen ihminen antaa, tarjoaa ja jakaa, useinkaan saamatta samalla mitoin takaisin. Voidaan todeta, että ehkä vertaus on huono tai sopimaton, mutta uhkapeleissäkään ei aina saa sitä määrää takaisin mitä itse on peliin laittanut ja panostanut. Toisinaan rahapeleissä onnistaa, Ruby Fortune]ja voi saada jopa runsain mitoin takaisin, ja sama on lähimmäisenrakkaudessa, eli aina on heitä, jotka vuolain sydämin arvostavat ja kiittävät auttajaansa.

Onko rahapelaaminen siis väärin, eli onko väärin toivoa, että suoritettu sijoitus palkitaan? Henkiset, kuten hengelliset ihmisetkin haluavat saada aikaan yhteistä hyvää,Rahapelaaminen josta kaikkien on mukavaa nauttia. Voisiko voitettu rahasumma palvella myös niitä, joille ennen on tarjonnut henkistä voimaa ja energiaa? Heille, joita on ennen auttanut? Olettaen, että voitettu rahasumma olisi tarpeeksi iso niin sillä aikaansaadusta hyvästä voisivat nauttia myös muut.

Henkinen ihminen ei tuomitse uhkapelejä, arpajaisia tai vedonlyöntiä, sillä elämänsä aikana ihmiset tuhlaavat rahaa moniin asioihin. Tarpeettoman kalliin ja hyödyttömän tavaran ostaminen on yhtä lailla tuhlaamista sellaiseen mitä ei oikeasti tarvitse.

Henkinen ihminen voi maallisen ihmisen lailla suunnitella kaikille hyvää, jos ja kun voittaa rahapeleissä, valitettavan usein tuo itselleen annettu lupaus kuitenkin unohtuu. Rahanhimosta tai suurista rikkauksista haaveileminen ei ole kuitenkaan tervettä, vaan saattaa tehdä henkilöstä ongelmapelaajan. Pelaamisen pysyessä sallituissa rajoissa voi uhkapelaaminen toisinaan olla sallittua henkisellekin ihmiselle, jos hän kokee sen mukavana ajanvietteenä. Oman pelibudjetin laatiminen ja jännityksen hakemaan elämään muualta kuin rahapeleistä ovat varmasti hyviä ohjenuoria jokaiselle.

Urheilupsykologia

Urheilupsykologia tarkoittaa psykologiatieteen erityisalaa, jonka tavoitteena on parantaa joukkueen tai yksilöurheilijan suorituskykyä tuoden mukanaan myös tarvittavaa menestystä.

Urheilupsykologia tuo esiin yksittäisestä urheilusuorituksesta selkeitä avainkohtia Urheilupsykologia, joihin tarvittava harjoitus on tarpeen kohdistaa. Urheilupsykologian avulla pyritään löytämään kaikki mahdolliset yksittäistä suoritusta haittaavat tekijät niin harjoitus- kuin kilpailutoiminnasta. Urheilupsykologiaan kuuluvassa liikuntapsykologiassa lisätään liikkujan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä teorian että käytännön harjoitusten tukemana.

Liikuntapsykologia haluaa selvittää myös sen, mitä kussakin yksilössä käytännössä tapahtuu hänen kilpaillessaan ja harrastaessaan liikuntaa. Liikuntapsykologia vastaa siis kysymyksiin siitä, miksi ihminen liikkuu tai miksi hän ei liiku. Vastausta haetaan myös kysymykseen, miksi joku liikkuu todella paljon eli on niin sanottu himoliikkuja.

Urheilupsykologia tunnetaan verrattain nuorena tieteenalana, joka hyödyntää liikuntatiedettä, psykologiaa, yhteiskuntatiedettä, kasvatustiedettä ja kokemustietoa, jota on kerätty talteen liikunnan harrastajien kanssa yhteistyössä toimimisesta.

Miten urheilupsykologista ja liikuntapsykologista tietoa hyödennetään?

Urheilu- ja liikuntapsykologista tietoa hyödynnetään ryhmä- ja yksilövalmennuksessa, urasuunnittelussa, koululiikunnassa, harjoitusohjelmia suunniteltaessa sekä urheilutomintaan liittyen organisaatioiden ja kehittämisen kysymyksissä.

Urheilupsykologiaa opiskelleet asiantuntijat auttavat urheilijaa yksilönä kehittämään psyykkisiä taitojaan sekä urheillessa että urheilun ulkopuolella. Urheilijaa tuetaan myös kaikissa kriisi- ja ongelmatilanteissa. Urheilupsykologit tukevat myös urheilujoukkueita ja niihin kuuluvia yksilöitä yhdessä ja erikseen. Urheilupsykologia tukee valmentajia heidän kokonaisvaltaisessa valmennuksessaan ja samalla tuetaan heidän psyykkistä jaksamistaan ja kehitystään.

Urheilupsykologian avulla tuetaan ja autetaan myös lajiliittoja, seuroja, tiedeyhteisöjä, keskiasteen oppilaitoksia, korkeakouluja, suurta yleisöä ja poliittisia päättäjiä. Erilaisia liikunta- ryhmiä ja seuroja, kuntoutujia sekä yksittäisiä työpaikkaliikkujia innostetaan ja autetaan edistämällä heidän haluaan terveisiin elämäntapoihin ja monipuolisiin liikuntasuorituksiin kokonaisvaltaista psyykkistä hyvinvointia korostamalla.

Urheilupsykologi motivoi ja myötäelää urheilijan matkassa, treeneissä ja vapaa-aikana. Urheilupsykologin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu esteiden poistaminen, neuvominen, avun antaminen ja urheilusuoritusten näkeminen urheilijan näkökulmasta. Urheilupsykologille, kuten myös monesti urheilijallekin, urheilu on tärkeä osa muuta elämää ja muu elämä peilaa usein urheilua.

Kuka voi toimia urheilupsykologina?

Urheilupsykologina saa ammatikseen toimia vain laillistettu psykologi, joka omaa tarvittavat tiedot urheilun parissa toimimisesta. Urheilupsykologia sitovat kaikki psykologiliiton säätämät eettiset suositukset. Urheilupsykologian parissa toimii myös eri koulutuksen saaneita psyykkisiä valmentajia, joille Suomen Urheilupsykologinen yhdistys tarjoaa ammattieettiset suositukset tarvittaviksi apuvälineiksi ja ohjeiksi valmennustoimintaa varten.