Category Archives: olotila

Psykiatrin toimenkuva

Psykiatri on psykiatrian erikoislääkäri, joka tutkii, arvioi ja hoitaa monia mielenterveyteen liittyviä häiriötiloja. Psykiatriksi valmistuminen kestää Suomessa suhteellisen kauan, eli yhteensä noin 12–13 vuotta. Opiskelijan pitää ensin suorittaa hyväksytysti kuusi vuotta kestävä lääketieteen lisensiaatin perustutkinto. Erikoistumis-ja opiskeluaikanaan lääketieteen lisensiaatti toimii lääkärinä psykiatrisessa avohoidossa ja psykiatrisissa sairaaloissa psykiatri osallistuu myös erilaisiin psykiatrian alan koulutustilaisuuksiin.

Kuka voi toimia psykiatrina?

Opiskelijan, eli lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittanut henkilö ei voi valmistua psykiatrian erikoislääkäriksi ennen kuin hän on hyväksyttävästi läpäissyt erikoislääkärin tentin. Erikoislääkärin oikeudet voi hankkia nuorisopsykiatrian, lastenpsykiatrian, oikeuspsykiatrian ja normaalin yleispsykiatrian erikoisaloille. Erityisten lisäkoulutusten avulla Suomen lääkäriliitto myöntää psykiatrille erityispätevyyden muun muassa psykoterapian kouluttajaksi psykoterapiaan, päihdelääketieteeseen tai vakuutuslääketieteeseen.

Miten psykiatri auttaa ja ohjaa?

Psyykkisten häiriöiden hoitamiseksi suoritetaan aina ensimmäiseksi psykiatrinen haastattelu, eli perusteellinen psykiatrinen tutkimus. Psykiatri toimii tiiviissä yhteistyössä muun muassa psykologien, neuropsykologien, neurologien, sisätautilääkärien ja toimintaterapeuttien kanssa ja pyytää heiltä tarvittaessa myös lausuntoja hoidettavanaan olevan henkilön tilasta.

Psykiatri tarjoaa yksilölle aina tietoa eri hoitovaihtoehdoista, kuten erilaisista lääkehoidoista, psykoterapiasta ja tarpeen esiintyessä myös tarvittavista elämäntapamuutoksista. Esimerkiksi ujo ja epävarma potilas saatetaan ohjata sosiaalisen yhdessäolon ja työskentelyn pariin. Potilas saa yleensä itse päättää hoitomuodoista ja hoidosta, lukuunottamata esimerkiksi syvässä psykoositilassa olevaa henkilöä. Valvira, eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvoo psykiatrien työskentelyä, ja laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä määrittelee psykiatrin velvollisuudet ammatin harjoittana.

Potilaan ja psykiatrin yhteistyön pitää olla avointa ja rehellistä, jolloin psykiatria sitoo salassapitovelvollisuus potilaan asoista ja velvollisuus potilasasiakirjojen, eli epikriisien sekä erilaisten lausuntojen laatimiseen. Psykiatrin pitää aina myös kunnioittaa potilaan asemaa ja oikeuksia, joissa määritellään muun muassa potilaan tiedonsaantioikeus sekä itsemääräämisoikeus. Salassapitovelvollisuus koskee kaikkea tietoa, joka on saatu ammattia harjoitettaessa, eli keskusteluissa vastaanotolla potilaan kanssa. Psykoterapeutti tai psykiatri ei saa ilman potilaan lupaa kertoa eri tahoille potilaalta saamaansa salaisuutta tai tietoa.

Säännöistä on poikkeus, eli salassapitovelvollisuus ei koske kuitenkaan täysimääräisesti julkisen sektorin psykiatrisen erikoissairaanhoidon lääkäreitä, jotka eivät ole kaikessa vaitiolovelvollisia. Julkisen sektorin toimessa olevien psykiatrien pitää asevelvollisuuslain nojalla luovuttaa aina

kutsuntoja varten puolustusvoimille kaikista hoidossaan olevista potilaista diagnoosi- ja lääkitystiedot myös silloin, kun potilas ei anna siihen suostumustaan.

Psygologian erilaiset suuntaukset

Mistä psykologian saralla kohistaan juuri nyt? Lue artikkelimme ja ota selvää! Esittelemme tässä artikkelissa psykologian kuumimmat suuntaukset.

Psykoanalyysi

Psykoanalyysin on kehittänyt kuuluisa wieniläinen neurologi Sigmund Freud 1900-luvun alkuvuosina. Psykoanalyysin perustana toimii nykyään yleisesti tunnettu persoonallisuusteoria, psykoanalyysi, jonka tehtävänä on tarkastella yksilön tiedostamattomia, eli ei-tietoisia psyykkisiä prosesseja, jotka pitävät lapsuuden koettujen vuorovaikutusten merkitystä ihmisen kehitykselle tärkeänä. Psykoanalyysi tarkoittaa yleisesti myös psykoanalyyttista psykoterapiaa. Psykoanalyysissa terapeutti voi tuoda esiin potilaan neuroottisten oireiden taustalla piilevät sielulliset konfliktit, joiden avulla potilas vapautuu kätevästi ahdistuksestaan ja estoistaan. Potilaan sielulliset konfliktit paljastuvat helposti tulkitsemalla muun muassa potilaan mielleyhtymiä ja unia. Yleisesti huomio voidaan kiinnittää kuitenkin yksilön oireisiin, kuten lihasjännityksiin ja potilaalle ominaiseen käyttäytymiseen jokapäiväisessä elämässä.

Fenomenologinen psykologia

Tämä psykologian osa-alue tarkastelee yksilön subjektiivista ja välittömän tuntuista kokemusta maailmankaikkeudesta yksilön näkökannalta katsottuna. Fenomenologia on aina korostanut oppisuuntaa, jossa ihmisen liikkeiden, raajojen mittasuhteiden, eleiden, ulkonäön ja vartalon muodon uskottiin kertovan yksilön luonteenpiirteistä.

Humanistinen psykologia

Humanistinen psykologia katsoo yksilöä kokonaisuutena, samoin myös siis yksilön luonnetta, käyttäytymistä ja sairauksia, kuten esimerkiksi mahdollisia henkisiä sairauksia. Humanistisen psykologian perimmäinen arvo korostaa aina yksilön ainutkertaisuutta, hänen arvostamistaan ja merkitystään maailmankaikkeudessa. Olennaista ei ole yksilön käyttäytymisen kontrolloiminen ja ennustaminen, vaan yksilön käyttäytymismallin ymmärtäminen.

Humanistinen psykologia näkee yksilön omaan elämäänsä ja itseensä luottavana subjektina. Humanistisen psykologian ihmiskäsitys on siis positiivinen. Humanistinen psykologia panostaa aina yksilön nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Kulttuurihistoriallinen psykologia

kulttuurihistoriallinen psykologia tarkastelee ihmisen kehitystä historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuvana ilmiönä. Kulttuurihistoriallisessa psykologiassa erityisen historian kohde on ihmisen älyllisen toiminnan avulla rakennetut kulttuuriset välineet ja työkalut, kuten symbolit, merkit ja kieli sekä henkisen toiminnan välittynyt luonne.

Behaviorismi

Behaviorismi perustuu näkemykseen, jonka mukaan ihminen on biologinen ärsykkeisiin reagoiva olento. Behaviorismin mukaan ihmisen käyttäytyminen on opittua, minkä vuoksi oppimisen psykologia on keskeinen tutkimuskohde. Behaviorismi olettaa, että jokin ärsyke aiheuttaa aina ihmiselle tietyn reaktion ja elimistö reagoi ärsykkeen havaitessaan. Neurofysiologisilla ja perinnöllisillä tekijöillä ei ole merkitystä behaviorismia mukailevassa käyttäytymismallissa. Behaviorismi on vaikuttanut todella ratkaisevasti monien oppimisteorioiden syntyyn sekä lisännyt ja parantanut useiden tiedollisten prosessien ymmärtämistä, kuten kielen, ajattelun, muistin ja oppimisen tutkimista.

Neuropsykologia

Neuropsykologia tunnetaan yhtenä psykologian erikoisalana, joka tutkii erityisesti aivojen ja aivotoiminnan vaikutusta yksilön käyttäytymiseen, kognitiiviseen suorituskykyyn ja vireystilaan. Neuropsykologian avulla tutkitaan muun muassa aivovaurioiden lisäksi MS-taudin, neurologisen ADHD:n ja Aspergerin oireyhtymän kaltaisten neuropsykiatristen oireyhtymien ja kroonisen väsymysoireyhtymän mahdollista yhteyttä yksilön käyttäytymiseen eri tilanteissa.

Neuropsykologia tutkii tarkasti myös ihmisen kognitiivista suorituskykyä ja oppimiskykyä mahdollisine häiriöineen, kuten matematiikan erityisvaikeutta, eli dyskalkyliaa sekä lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta, eli dysleksiaa. Neuropsykologian yksi suosittu tutkimuskohde on myös älyllinen kehitysvammaisuus, jossa aikuisen tai lapsen älyllinen suoriutuminen päivittäin on normaalia keskitasoa huomattavasti heikompaa.

Mikä on neuropsykologinen tutkimus?

Neuropsykologinen tutkimus on tarpeellinen esimerkissä monissa diagnostisissa selvittelyissä, kuten löytyykö yksilön oireiden ja kipujen taustalta psyykkinen tai fysiologinen vamma. Kyseistä tutkimusta käytetään myös jo diagnosoidun häiriön tai sairauden seurausten, toimintakykyisyyden ja erilaisten kuntoutustoimenpiteiden tarveharkinnan arvioinnissa.

Tutkimuksella kartoitetaan selkeitä kehityksellisiin kognitiivisiin häiriöihin liittyviä kognitiivisia muutoksia sekä neuropsykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin liittyvää oireilua, joka usein voi johtaa yksilön yleisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tutkimuksen avulla selvitetään kognitiivisen häiriön laatu ja sen aiheuttama vaikeusaste, oireiden päivittäinen vaikutus potilaan työ- ja toimintakykyyn sekä mahdollisten neuropatologisten löydösten ja erilaisten aivoston rakenteellisten häiriöiden välistä yhteyttä. Neuropsykologinen tutkimus pohjautuu yksilön haastatteluihin, tutkimustilanteessa tehtyihin havaintoihin ja neuropsykologisiin testeihin.

Minkälaisia ovat neuropsykologiset oireet?

Neuropsykologiset oireet ilmenevät esimerkiksi nopeana väsymisenä, vireyden säätelyn vaikeutena, lisääntyneenä yöunen ja päivälevon tarpeena, aivojen prosessoinnin hitautena, joka vaikuttaa laaja-alaisesti yksilön toimintakykyyn sekä aistiyliherkkyytenä. Neuropsykologisia oireita ovat myös muun muassa tavallista herkempi ajatustoimintojen väsyminen, uuden oppimisen vaikeudet sekä monet oppimisen, muistin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ongelmat. Neuropsykologinen univaje saattaa lisätä lapsilla haastavaa käytöstä ja ylivilkkautta. Neuropsykologiseen käytökseen liittyvät oireet saattavat olla synnynnäisiä tai johtua myöhemmn tulleesta sairaudesta tai tapaturmasta.

Mitä on neuropsykologinen kuntoutus?

Neuropsykologinen kuntoutus on tarkkaa puuhaa ja suunnitellaan aina yksilön koko oirekuvaan perustuen. Kyseinen kuntoutus saattaa siis vaihdella lyhyestä toimintaohjauksesta jopa moniin vuosiin. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa lähdetään aina asiakkaan tarpeista ja niiden hyväksi työskentelemisestä. Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoite on siis yksilön toimintakyvyn parantuminen, työkyvyn ylläpitäminen ja mahdollisen toimintakyvyn palauttaminen.

Henkinen näkökanta uhkapelaamiseen

Henkinen vai rahallinen pääoma?

Henkisen pääoman sanotaan usein olevan henkilön korvien välissä, sillä se on aina ihmisen inhimillistä pääomaa. Henkistä, eli inhimillistä pääomaa katsotaan olevan äly, tunneäly, käytöstavat, luovuus, maine, ahkeruus ja viisaus. Rahallinen pääoma on aina ei-inhimillistä, vaan varoja, joita voi vaihtaa, säästää, tallettaa ja omistaa. Rahallisella pääomalla voi myös käydä kauppaa, eli sijoittaa, ostaa ja myydä.

Uhkapelaamalla rahallista pääomaa?

Uhkapelien avulla rahallisen pääoman hankkiminen on hyvin epätodennäköistä. On totta, että jotkin niin sanotut ammattipelaajat hankkivat vedonlyönnin kohteiden avulla lisää tuloja, mutta he tietävät yleensä kohteet, kuten jalkapallossa pelaavat joukkueet yleensä hyvin. Pitää myös muistaa että pelaamisessa ja vedonlyönnissä mikään ei ole koskaan varmaa, peliteli altavastaaja voi aina yllättää. Kukaan henkisen näkökannan omaava pelaaja ei varmaankaan halua ammattipelaajksi, vaan pelatessaan sijoittaa yleensä maltillisimpia summia ammattipelaajiin verrattaessa.

Nettikasinolla pelaaminen perustuu sattumaan jokaisella kierroksella, eli pelien lopputuloksen

ratkaisee aina niin sanottu viranomaisten hyväksymä ja huolellisesti testaama satunnaislukugeneraattori eli RNG Random Number Generator. Kyseessä on täysin varma ja lahjomaton viimeisen päälle tarkistettu tietokone-ohjelma, joka varmistaa, että voittojen osuminen pelaajan kohdalle on aina sattumanvaraista, eli kaikki pelikierrokset ovat tavallaan uusia mahdollisuuksia joko voittoihin tai tappioihin.

====Kolikkopelit antavat mukavaa ajanvietettä====

Nettikasinolla rekisteröitynyt asiakas voi pelata monenlaisia pelejä aina suosituista kolikkopeleistä pöytäpeleihin ja muihin tarjolla oleviin casinopeleihin. Pelit ovat avoimia kaikille, mutta päivittäisen, viikottaisen ja kuukausittaisen pelibudjetin laatiminen ja siinä pysyminen on erittäin järkevää.

Pelivalikoima on laaja ja monipuolinen, joten jokainen pelaaja löytää varmasti ne omat suosikkipelinsä. Kasinolla toimivat tunnetut rahansiirtomenetelmät ja pelaaja voi saada mahtavia ilmaiskierroksia peleihin ja bonusta tallettamalleen summalle. Kaikki tämä edellämainittu houkuttelee varmasti myös henkisen näkökannan valinnutta pelaajaa. Pelaaja valitsee kuitenkin aina itse kuinka usein ja minkälaisia pelejä pelaa ja hän valitsee myös tallettamansa sekä hedelmäpeleissä pelikierroksille valitsemansa panoksen ja kolikonarvon. Pelaaja voi halutessaan pitää taukoa pelaamisesta ja asettaa itselleen erittäin käteviä pelirajoituksia. Pelaamiseen kannattaa suhtautua aina rentouttavana ajanvietteenä, ei keinona rikastua tai ansaita ylimääräistä rahaa.

Psykologinen egoismi

Egoismin muodot

Egoismi jaetaan aina psykologiseen ja eettiseen egoismiin sekä egoistiseen anarkismiin

Psykologinen egoismi tarkoittaa moraalifilosofista kantaa, jossa ihminen toimii joka tilanteessa itsekkäästi omaa etua tavoitellen. Psykologinen egoismi tarkoittaa, että oman edun tavoittelu motivoi aina eniten.

Eettinen egoismi perustuu sanaan ego, eli minä. Käytännössä omaa egoa, eli minuutta korostetaan tietoisesti, ja eettiseen egoismiin pohjautuvan näkökulman mukaan ihmisen pitää toimia aina oman edun mukaisesti.

Nykyään minäkuvaa voidaan kätevästi rakentaa vaikka esimerkiksi älypuhelimien avulla. Selfieiden ottaminen itsestä voi vahvistaa oman minäkuvan ihailua Eettinen egoismi ja pönkittämistä jopa narsismiin viitaten. Eettinen egoismi ei siis ota muita näkökantoja ollenkaan huomioon. Egoismin vastakohtana on altruismi, jossa toisen henkilön etu laitetaan aina oman edun edelle. Altruismi on siis pyyteetöntä ja epäitsekästä toimintaa.

Eettiseen egoismiin liitetään usein myös moraaliteoria, eli muita ihmisiä pitää kunnioittaa ja puhua aina totta, sillä se on oman edun mukaista, eli egoistista.

Toinen moraaliteoria, jonka mukaan yksilön pitäisi pyrkiä yhteiseen hyvään omien etujen kustannuksella, on näkökulmana altruistinen. Käytännössä kanta joka haluaa tehdä itsekkyydestä kaiken inhimillisen toiminnan pääperiaatteen kumoaa kaiken olemassaolevan moraalin.

Egoismi ja altruismi esiintyvät harvoin aivan puhtaina ja yleisesti sovitetaan yhteen yksilön etu ja yhteisön etu.

Egoistinen anarkismi oli tärkeänä filosofiana ja ohjenuorana saksalaisen Max Stirnerin elämässä. Egoistinen anarkismi tarkoittaa radikaalia anarkoindividualismin muotoa, joka vastustaa nationalismia, valtiota ja kapitalismia, mutta myös sosialismia, marxismia ja kaikkia yleisiä kommunismiin viittavia aatteita.

Egoistisessa anarkismissa siis moraali pyritään hylkäämään kokonaan ja kannattamaan subjektiivisuutta ja nominalismia. Nominalismi tunnetaan ontologisena kantana, josta on olemassa kaksi tunnettua versiota. Versioista ensimmäinen kieltää kaiken universaalien eli yleiskäsitteiden mahdollisen olemassaolon mielen ulkopuolella. Versioista toinen kieltää täysin kaiken sellaisten abstraktien olioiden olemassaolon, jotka eivät toimi aika-avaruudesta käsin. Subjektiivisuus tarkoittaa ihmisen omakohtaisesta tulkintaa tai käsitystä ja tavallisesti myös varsin puolueellista näkökulmaa juuri subjektin näkökulmaan viitaten.

Subjektiivisuus viittaa henkilön tekemiin omiin tulkintoihin ja kaikenlaisiin ainutlaatuisiin kokemuksiin, jotka ovat syntyneet hänen omassa ainutkertaisessa tietoisuudessaan. Kaikenlaiset oman tietoisuuden kokemukset ovat vain ne kokeneen henkilön saatavilla, kuten aistittu tuoksu, väri tai joku muu olennainen tärkeä havaittu seikka.

Nuorten mielenterveyspalvelut

Lapsen ja nuoren kehitys

Nuoruuteen kuuluvat olennaisesti fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kasvu sekä kehitys. Nuori kokee usein myös muutoksia vanhempiin, ystäväpiiriin, omaan persoonaan ja omaan seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Erilaiset kasvun ja tunne-elämän muutokset omassa itsessä voivat toisinaan hämmentää kasvavaa nuorta.

Nuoruusikä jaetaan tavallisesti kolmeen kehitysvaiheeseen, joilla kaikilla on omat tietyt kehitykseen kuuluvat ominaispiirteet.

1. varhaisnuoruus 12–14 vuotta

2. keskinuoruus 15–17 vuotta

3. myöhäisnuoruus 18–22 vuotta

Nuoren kehityksen katsotaan alkavan fyysisestä puberteetti-iästä, jolloin Nuorten mielenterveys varhaisnuoruutta pidetään erilaisten fyysisten muutosten vuoksi kehityksen kuohuvimpana vaiheena. Puberteettia luonnehditaan usein käytöksen, ihmissuhteiden ja tunteiden, joskus huomattavinakin vaihteluina.

Keskinuoruudessa tunnekuohut henkilöstä ja hänen elämäntilanteestaan riippuen, yleensä hellittävät ja tasaantuvat. Kasvuun liittyvä aikataulu vaihtelee luonnollisesti eri yksilöiden välillä, esimerkiksi toisilla ammattihaaveet ovat selkeästi esillä ja toisilla oman toive-ammatin löytäminen ei ole vielä selvillä. Myöhäisnuoruudessa luonteenpiirteet ja käytös vakiintuvat sekä yhteiskunnallisten asioiden merkitys omassa elämässä korostuu. Aivojen kehitys on voimakasta koko nuoruusiän ja ovat

tavallista herkemmät monien ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden haitallisille vaikutuksille, joista yleisinä esimerkkeinä ovat tupakka ja erilaiset päihteet

Nuoren kehitys on aina yksilöllistä, eli joillakin yksilöillä murrosiän kuohuntavaihe näkyy tarkkaan, kun taas toisilla yksilöillä mielen kuohuntaa ja vaihtelua ei huomaa juuri lainkaan.

Nuorten mielenterveyshäiriöt ovat voimakkaasti lisääntyneet

Nykyään erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat viime vuosina monin paikoin yleistyneet. Monien erilaisten tutkimusten perusteella noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii mielenterveyden häiriötiloista. Häiriöitä voi olla yksi tai

niitä voi esiintyä useampia samanaikaisesti. Koulunkäynnin sujuminen ja hyvät ihmissuhteet kotona ja koulumaailmassa pitävät myös mielen virkeänä. Vakavien mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen ajoissa on nuorelle ja hänen lähipiirilleen tärkeää, jotta monilta mahdollisilta ongelmilta vältytään tulevaisuudessa.

1. Nuorten ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt

2. Nuorten masennusoireilu ja masennustilat

3. Erilaiset syömishäiriöt

4. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)

5. Käyttäytymiseen liittyvät häiriöt kotona, vapaa-aikana ja koulussa

6. Päihteiden käyttö ja päihdehäiriöt

7. Psykoosit

Itsetuhoisuus on viime vuosina ollut nuorilla yksi lisääntyvä mielenterveydellinen ongelma. Itsetuhoiseen käyttäytymiseen liittyvät kaikki sellaiset ajatukset ja teot, jotka uhkaavat henkeä ja terveyttä.

Itsetuhoiseen käyttäytymiseen kuuluvat itsemurhayritykset,

itsemurha-ajatukset epäsuoraa itsetuhoisuus, eli tarpeettomien riskien ottaminen ja esimerkiksi viiltely.

Mitä on psykiatria?

Tutustumme tässä artikkelissa siihen, mitä psykiatria tarkoittaa. Lyhyesti sanottuna psykiatria tarkoittaa lääketieteen erikoisalaa, joka tutkii häiriöitä ja sairauksia, kuten käyttäytymisen, mielenterveyden, tiedonomaksumisen tai motorisiin toimintoihin liittyviä häiriötiloja. Nykyään psykiatria tutkii myös erilaisiin seksuaaliterveyteen liittyviä oireita. Psykiatrian toimialaan kuuluvia sairauksia ovat esimerkiksi anoreksia, Aspergerin oireyhtymä, ADHD, alkoholismi, lukihäiriö, erektiohäiriö, matematiikan erityisvaikeudet, pakko-oireiset häiriöt, skitsofrenia, paniikkihäiriö, masennus, vaskulaarinen dementia, älyllinen kehitysvammaisuus, ääntämishäiriöt ja Touretten oireyhtymä.

Psykiatrinen diagnoosi

Psykiatri tekee tarvittaessa haastattelujen ja oireiden perusteella potilaalle psyykkisen diagnoosin. Nykyisin käytössä ovat useimmiten kliiniset eli oirediagnoosit. Mielenterveyden häiriöitä diagnosoidessa ovat tärkeitä sanojen merkitykset ja lauseiden tulkinnat. Potilaalle kerran asetettu psykiatrinen diagnoosi kulkee yleensä mukana koko potilaan elämän ajan ja vaikuttaa oleellisesti muun muassa somaattisten syiden vuoksi lääkärillä asioidessa, hakiessa vakuutusta tai vaikkapa adoptiolupaa hankkiessa.

Psykiatristen diagnoosien määrä on viime vuosien kuluessa kasvanut räjähdysmäisesti; psykiatrinen diagnoosi ja monesti yksilöiden erilaiset elämäntilanteet, kuten työttömyys, sairaudet ja erilaiset menetykset saattavat aiheuttaa lisääntyvää epävarmuutta päivittäiseen elämään. Monissa elämäntilanteissa psyykkinen kuormitus kohoaa liikaa ja henkilö sairastuu toisinaan jopa vakavasti.

Jotkin henkilöt ovat sitä mieltä, että psykiatrisia lausuntoja kirjoitetaan tai mielenterveyslääkkeitä määrätään liian heppoisin perustein. Syynä arvellaan olevan lääkeyhtiöiden taloudelliset edut ja intressit.

Psykiatrinen tutkimus

Perusteellinen psykiatrinen tutkimus vie aikaa ja on yleensä hyvin laaja-alainen, ja sisältää ensimmäiseksi fyysisten sairauksien täydellisen poissulkemisen. Seuraavaksi suoritetaan huolellinen haastattelu, jonka avulla kartoitetaan henkilön eri elämänalueet ja elämänhistoria. Huomiota kiinnitetään aina myös perhe- ja ystävätaustaan sekä geneettisen että tarpeellisen ja ihmisen elämään luontaisesti kuuluvan vuorovaikutuksen kannalta. Tutkimusta laatiessa selvitetään, minkälainen on potilaan täysi eli parhaimmillaan oleva toimintakyky, minkälaiset ihmissuhdetaidot hän omaa, minkälaisia sairauksia hänellä on ollut ja minkälaisia oireita hän omaa nykyään.

Psykiatrien erikoistumiskoulutus antaa tarvittavat valmiudet erilaisten mielenterveysongelmien diagnosointiin, ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joissa tarkkaillaan ja mitataan henkilön kognitiivisen toimintakyvyn tasoa, kuten muistia, näönvaraista havainnointia ja tarkkaavaisuutta. Psykiatrinen tutkimus vaatii aina hyvän ja luotettavan vuorovaikutussuhteen potilaan ja psykiatrin välillä. Keskustelun tason ja vuorovaikutuksen tulee olla empaattista ja potilasta arvostavaa.

Uhkapelaaminen ja henkiset näkökohdat

Mitä on henkisyys?

Henkisyys määritellään portaattomalla asteikolla olevaksi tietoisuudeksi, jota voi kutsua suoraksi linjaksi absoluuttisen totuuden ymmärtämiseen.

Henkisyys siis määrittelee persoonan nykyisen tietoisuustason hänen pyrkiessään tietoisuuden saavuttamiseen.

Onko uhkapelaaminen sallittua henkisiä asioita pohtiville?

Voiko siis henkinen ihminen osallistua rahapelaamiseen, jossa henkisyys käytännön tasolla punnitaan?

Voiko henkinen ihminen laittaa rahaa sellaiseen, josta ei koskaan tiedä saako sitä takaisin? Kysymys on siis uhkapelaamisesta. Toisaalta, henkinen ihminen tuhlaa myös muutakin kuin rahaa, mutta hän tuhlaa sitä hyödylliseen tarkoitukseen. Henkinen ihminen tuhlaa energiaa, lähimmäisenrakkautta, ymmärrystä ja kaikkea toisten ihmisten auttamiseen kuuluvia tekoja. Henkinen ihminen antaa, tarjoaa ja jakaa, useinkaan saamatta samalla mitoin takaisin. Voidaan todeta, että ehkä vertaus on huono tai sopimaton, mutta uhkapeleissäkään ei aina saa sitä määrää takaisin mitä itse on peliin laittanut ja panostanut. Toisinaan rahapeleissä onnistaa, Ruby Fortune]ja voi saada jopa runsain mitoin takaisin, ja sama on lähimmäisenrakkaudessa, eli aina on heitä, jotka vuolain sydämin arvostavat ja kiittävät auttajaansa.

Onko rahapelaaminen siis väärin, eli onko väärin toivoa, että suoritettu sijoitus palkitaan? Henkiset, kuten hengelliset ihmisetkin haluavat saada aikaan yhteistä hyvää,Rahapelaaminen josta kaikkien on mukavaa nauttia. Voisiko voitettu rahasumma palvella myös niitä, joille ennen on tarjonnut henkistä voimaa ja energiaa? Heille, joita on ennen auttanut? Olettaen, että voitettu rahasumma olisi tarpeeksi iso niin sillä aikaansaadusta hyvästä voisivat nauttia myös muut.

Henkinen ihminen ei tuomitse uhkapelejä, arpajaisia tai vedonlyöntiä, sillä elämänsä aikana ihmiset tuhlaavat rahaa moniin asioihin. Tarpeettoman kalliin ja hyödyttömän tavaran ostaminen on yhtä lailla tuhlaamista sellaiseen mitä ei oikeasti tarvitse.

Henkinen ihminen voi maallisen ihmisen lailla suunnitella kaikille hyvää, jos ja kun voittaa rahapeleissä, valitettavan usein tuo itselleen annettu lupaus kuitenkin unohtuu. Rahanhimosta tai suurista rikkauksista haaveileminen ei ole kuitenkaan tervettä, vaan saattaa tehdä henkilöstä ongelmapelaajan. Pelaamisen pysyessä sallituissa rajoissa voi uhkapelaaminen toisinaan olla sallittua henkisellekin ihmiselle, jos hän kokee sen mukavana ajanvietteenä. Oman pelibudjetin laatiminen ja jännityksen hakemaan elämään muualta kuin rahapeleistä ovat varmasti hyviä ohjenuoria jokaiselle.

Koulupsykologi

Minkälainen on koulupsykologin toimenkuva?

Koulupsykologi palvelee oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.

Huomattava osa koulupsykologeista työskentelee peruskoulun ala-asteella, eli 7-12 -vuotiaiden lasten parissa. Joillakin ylä-asteilla ja lukioissa on myösn koulupsykologeja, jotka työskentelevät 13-19 -vuotiaiden nuorten keskuudessa. Jokainen laillistettu psykologi voi toimia koulupsykologina, sillä Suomessa ei voi erikoistua suoraan koulupsykologiksi, kuten esimerkiksi Sveitsissä. Koulupsykologit työskentelevät terveydenhuollon alaisina Koulupsykologi työntekijöinä, ja heille on tarjolla monenlaista täydennyskoulutusta. Psykologeja koskevat samat säädökset kuin kaikkia muita terveydenhuollon työntekijöitä. Koulupsykologin vastaanottohuone sijaitsee yleensä koulun tiloissa tai muun muassa virastotalossa tai terveyskeskuksessa.

Koulupsykologin keskeisiin työtehtäviin kuuluu oppilaan vahvuuksien ja oppimisvaikeuksien arviointi, tunne-elämään kuuluvat arvioinnit, suositukset käytettävistä opetusmuodoista ja tarvittavien jatkohoitosuositusten tekeminen. Koulupsykologi työskentelee myös oppilashuoltotiimeissä, konsultoi opettajia ja kouluavustajia sekä ottaa osaa kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin koulussa, kuten esimerkiksi oppilaan kehityksen kannalta tärkeisiin teemapäiviin ja mahdolliseen kriisityöhön.

Koulupsykologi osallistuu toisinaan myös luokkatyöskentelyyn sekä erilaisten oppilasryhmien kanssa työskentelyyn. Työtehtävien kirjo on mielenkiintoinen, sillä koulupsykologien tärkeisiin yhteistyökumppaneihin kuuluvat opettajat, erityisopettajat, oppilaiden perheet, terveydenhoitajat, sosiaalitoimen edustajat, koulu- ja sivistystoimen johtajat, muut kunnan psykologit ja perheneuvola. Muilla kunnan psykologeilla tarkoitetaan esimerkiksi lastenpsykiatrisen poliklinikan psykologeja ja terveyskeskuspsykologia.

Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki säätelee koulupsykologin toimintaa

Koulupsykologi tekee säännöllistä yhteistyötä kodin, koulun ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Koulupsykologi keskustelee myös oppilaan kanssa kahden kesken silloin, kun siihen on akuuttia tarvetta. Koulupsykologi toimii myös tärkeänä psykologian asiantuntijana osana oppilaitosten oppilashuoltotyöryhmiä.

Koulupsykologi tutkii ja käsittelee erityisesti oppilaan ja koulunkäynnin välillä esiintyviä erilaisia ongelmia, haastatteluiden, kyselylomakkeiden, tuntitilanteen seurannan, erilaisten testien ja tutkimustilanteen havainnoinnin avulla. Psykologi valitsee käytettävän menetelmän aina tilanteen mukaan.

Koulupsykologin käyttämät menetelmät ovat aina tarkoin tutkittuja ja vain psykologien käyttöön tarkoitettuja havainnollistamis- ja työskentelymenetelmiä. Käytännössä koulupsykologi arvioi oppilaan yleisiä päättelyyn ja tiedonkäsittelyyn liittyviä taitoja, jotka saattavat vaikuttaa oppimiseen ja sitä kautta opiskelun mielekkyyteen sekä oppimistuloksiin.

Koulupsykologi työskentelee opettajan apuna ja tukena sekä läheisessä yhteistyössä oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa. Koulupsykologin työhön kuuluu aina vaitiolovelvollisuus, joka koskee kaikkia esiin tulevia asioita oppilaan kannalta.

Uhkapelit ja psykologia

Miksi uhkapelejä pelataan?

Useampi henkilö hakee pelatessaan jännitystä ja voiton tunnetta sekä monilla on mielessään toive äkkirikastumisesta. Uhkapelaaminen muiden pelien ohella on nykyään erittäin suosittua ja River Belle casino app: https://www.riverbellecasino.com/mobile-casino/ verkossa pelaaminen antaa mahdollisen pelata haluamaansa peliä mihin vuorokauden aikaan tahansa monopeliyhtiön pelejä lukuunottamatta.

Uhkapelaaminen maksaa aikaa ja rahaa, ja joskus se voi uhata myös ihmisen mielenterveyttä. Nykyään onneksi monet peliyhtiöt ja verkossa olevat nettikasinot ovat ottaneet hyvin huomioon niin sanotut “riskipelaajat”, joille Rahapelaaminen pelaamisen hallinta on vaikeaa. Ongelmapelaajille on tarjolla monenlaista apua, kuten rajoitusten asettaminen pelitilille ja erilaiset olemassaolevat rahapelaamiseen ja sen lieveilmiöihin keskittyyneet foorumit. Ihminen haluaa ja osaa ottaa monenlaisia riskejä häviämisenkin uhalla.

Kasinovoittojen todennäköisyys

Jos pelaan tarpeeksi monta kierrosta, voitanko lopulta? Voi voittaa tai sitten ei. Voiko sloteissa voittaa enemmän jollain tietyllä taktiikalla?

Ei voi. Voitot ratkeavat aina sattumanvaraisesti. Käydäänpä vielä läpi kasinovoittojen osumiseen ja sattumanvaraisuuden varmistamiseen liittyvät olennaisimmat käsitteet.

Rahapelien maailma saattaa olla varsin kiehtova, joten ongelmapelaajalle

hallinta voisi olla vaikeaa. Pelaajan apuna on kuitenkin monia selkeitä apukeinoja, jotka tekevät pelaamisen hallinnan helpoksi.

1. Pelaamiseen kannattaa suhtautua mukavana viihteenä

Pelaaminen kannattaa pitää viihteenä arjen keskellä, jolloin ei tule

paineita isoista voitoista. Rahapelaamista ei pidä koskaan pitää minkäänlaisena äkkinäisenä rikastumiskeinona.

Kaikilla pelikierroksilla on aina isompi mahdollisuus hävitä kuin voittaa rahaa. Muistathan, että mitä enemmän pelaa, sen paremmin jää häviölle.

Tappioiden takaisin voittaminen ei onnistu juuri koskaan, joten ethän edes kokeile. Tee pelaamista varten aina omiin tuloihin ja menoihin sopiva päivittäinen, viikottainen ja kuukausittainen pelibudjetti, jossa pysyt.

Perussääntönä on, että älä koskaan laita elämiseen tarvittavia rahoja pelaamiseen äläkä lainaa rahaa mistään pelaamista varten.

2. Hae tukea ja rajoita rahankäyttöä

Pelibudjetin lisäksi voit pitää päivittäin kirjaa, paljonko olet pelannut ja voit varmistaa, että olet pysynyt pelibudjetissasi. Pelisivustoilla voit laittaa itsellesi myös pelikiellon- ja eston. Pelaajan asettaman pelieston ollessa voimassa, kasino ei lähetä koskaan pelaajalle minkäänlaista mainospostia hänen antamaansa sähköpostiin.